Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen pääraaka-aineet koostuvat monipuolisista ja laajoista arkistolähteistä. Suomeen on luotu historian kuluessa korkeatasoinen tutkimusta ja kansalaisia palveleva yksityisarkistojen verkosto. Yksityiset Keskusarkistot ry:n jäsenarkistot ovat vuosikymmenten saatossa keränneet, järjestäneet ja tarjonneet tutkimuksellisesti arvokasta yksityistä asiakirja-aineistoa eri tieteenalojen tutkijoiden, sukututkijoiden, median ja muiden tarvitsijoiden käyttöön. 

Kansan Arkiston, Keskustan ja maaseudun arkiston, Porvarillisen Työn Arkiston, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston, Suomen Urheiluarkiston, Svenska centralarkivetin, Toimihenkilöarkiston, Työväen Arkiston ja Urho Kekkosen arkiston pitkäjänteisen työn tuloksensa arkistojen asiakkailla on mahdollisuus lähestyä Suomen ja lähialueidemme historiaa monien aineistokokonaisuuksien ja näkökulmien kautta. Yksityiset keskusarkistot ovat viime kädessä niitä muistiorganisaatioita, joiden tehtävänä on tallettaa yhteistyössä kansalaisten kanssa sellaistakin tietoa, joka tässä ajassa jää näkymättömäksi tai valtavirran marginaaliin. Tehtävämme ei rajoitu vain menneisyyden tallentamiseen ja nykyhetken tiedontarpeisiin – on myös varauduttava tulevaisuudessa esitettäviin kysymyksiin. 

Vuonna 2019 Yksityiset Keskusarkistot ry:n jäsenarkistoissa säilytettiin yli 56 hyllykilometriä arkistoaineistoa ja niihin tehtiin yhteensä 3 756 tutkijakäyntiä ja 3 440 tiedonhakua. Vuonna 2020 valtionapua myönnettiin yksityisille valtionapuarkistoille mukaan lukien Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Svenska litteratursällskapet i Finland 5,7 miljoonaa euroa. 

Vuonna 2022 arkistojen valtionavustusten arvioidaan laskevan vähintään 10 prosenttia ja ilman kompensaatiota huomattavasti enemmän. Taustalla on sekä veikkausvoittovarojen väheneminen että koronan vaikutukset valtiontalouteen. Leikkaukset kohdistuvat yksinomaan arkistojen henkilöstökuluihin. Tämä tarkoittaa jo ennestään vähien henkilöresurssien karsimista, aukioloaikojen supistamista ja pahimmillaan jopa toiminnan lakkaamista. Valtionavun heikennykset heijastuvat väistämättä kulttuurin- ja historiantutkijoiden, sukututkijoiden, median ja muiden kulttuurihistoriallisia lähdeaineistoja tarvitsevien mahdollisuuksiin hyödyntää aineistoja ja arkistojen asiantuntijapalveluita. Yksityisarkistot eivät ole passiivisia aineistovarastoja, vaan osaavan ja ammattitaitoisen henkilökunnan kautta arkistot ovat keskeinen osa tutkimuksen infrastruktuuria. 

Arkistoihin kohdistuvat leikkaukset eivät vahingoita vain kulttuuriperintöorganisaatioita itseään, vaan meitä kaikkia yksityisiä arkistoja tarvitsevia käyttäjiä ja samalla koko yhteiskuntaa. Muistiorganisaatioiden toimintaedellytysten rapauttaminen vaarantaa kansakunnan muistin, itseymmärryksen ja monipuolisen omakuvan. 

Me allekirjoittaneet vetoamme päättäjiin Yksityiset Keskusarkistot ry:n jäsenarkistojen toimintaedellytysten turvaamiseksi. Tieteen rahoituksen on oltava kaukokatseista, ennakoitavaa ja turvassa poliittisten suhdanteiden muutoksilta.