Kansainvälinen lukutaitopäivä

Tänään vietetään lukutaitopäivää. Päivä muistuttaa lukutaidon merkityksestä. Lukutaito mahdollistaa yksilön kouluttautumisen, kehittymisen sekä paremman terveyden ja hyvinvoinnin.  Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan ja demokratian toteutumisen kannalta.

Toimihenkilöarkistossa luomme katsauksen laitoskirjastonhoitajiin, jotka vievät kirjallisuutta ja lukemisen iloa sinne missä sitä erityisesti tarvitaan – sairaaloihin ja huoltolaitoksiin. Suomen kirjastonhoitajat ry:n laitoskirjastonhoitajajaosto pohti kokouksissaan lausunnon laatimista Kunnallisen Eläkelaitoksen Valtuuskunnalle laitoskirjastonhoitajien eläkeiän alentamiseksi. Yhdistyksen hallitus käsitteli asiaa kokouksessaan 10.10.1977 ja päätti lähettää jaoston luonnoksen mukaisen esityksen liitteenä olevine muistioineen Kunnallisen Eläkelaitoksen Valtuuskunnalle.

Esityksen liitteenä olleessa laitoskirjastonhoitajan työn luonnetta koskevassa muistiossa todetaan laitoskirjastonhoitajien toimivan kahden tai useamman kunnallisen hallintokunnan piirissä, eli kirjastolaitoksen alaisuudessa ja terveydenhuollon sekä sosiaalitoimen alueella. Täten he joutuvat seuraamaan kahden tai useamman alan teknistä, hallinnollista ja metodista kehitystä. Työ on myös fyysisesti raskasta, sillä osastokierroksille laitoskirjastonhoitajat joutuvat lastaamaan kirjavaunut, -laatikot tai -korit. Täyteen lastatut vaunut painavat noin 100–180 kg ja niihin mahtuu noin 200 kirjaa. Vaunuja sekä laatikoita täytyy kuljettaa osastoille ja huoneisiin, jotka sijaitsevat usein hajallaan olevissa hissittömissä rakennuksissa.

Laitoskirjastonhoitajan työ aiheuttaa henkistä rasitusta, sillä asiakkaiden palveleminen on haastavampaa kuin tavallisissa kirjastoissa. Potilaalle on pystyttävä löytämään sopivaa luettavaa ilman tavanomaisia kirjastotyön apuvälineitä – kortistoluetteloita ja työympäristön ja -kavereiden tukea. Työssä onnistumisen edellytyksenä on laaja-alainen kirjallisuuden tuntemus sekä hyvä muisti. Laitoskirjastonhoitajat työskentelevät sairaiden ja kuolevien parissa, jolloin heidän on kyettävä kuuntelemaan potilasta hienovaraisesti ja kärsivällisesti. Laitoskirjastotyössä keskeinen asema on niin sanotulla biblioterapialla, jossa kirjoitettu sana edistää hoidollisten tavoitteiden saavuttamista. Potilaille pääsy kirjallisuuden pariin on tärkeää kuntoutuksen ja viihtymisen kannalta.