Kesäkoti Stansvik

Stansvikin kesäkoti sijaitsi Helsingin Laajasalossa. Helsingin Kunnallisvirkamiesyhdistys (nykyään Jyty Metropoli) vuokrasi aluetta Helsingin kaupungilta vuodesta 1945 alkaen. ”Alueelle tullaan Helsingin asfalttiteiden jälkeen ylväitten tammien reunustamaa hiekkakujaa. Luonnon rauha huokuu ympärilläsi, kun astelet bussipysäkiltä kohti määränpäätäsi, Stansvikia. Vanhat tammet luovat holviston ympärillesi. Tunnet olevasi satujen metsässä” Näin Stansvikin aluetta kuvailtiin Helsingin Kunnallisvirkamiehet ja toimihenkilöt ry:n tiedotteessa 15.7.1985.

Alueelta oli mahdollista vuokrata retkeilymajatasoisia asuntoja, saunoa, uida, osallistua juhliin, tapahtumiin ja urheilukilpailuihin. Aterioida sai omassa ravintolassa ja kirjastokin paikalta löytyi. Yhdistyksen jäsenillä oli myös omistusmökkejä. Jäsenet saivat myös vuokrata päärakennusta, ruokalarakennusta ja saunaa omiin juhliinsa. Stansvikin hoidosta vastasi hallituksen nimittämä hoitokunta sekä kesäkodin emäntä, isäntä ja päätoiminen talonmies.

Piha-alueiden siisteydestä vastattiin talkoilla. Talkootöitä olivat lisäksi veneiden kunnostaminen, lattioiden maalaus, huoneiden majoituskuntoon saattaminen ja tenniskentän rakennustyöt. Talkoopäivä oli yleensä kerran viikossa. Talkoolaisille tarjottiin hernekeittoa ja heille lämmitettiin sauna. Hoitokunnan pöytäkirjoissa valiteltiin talkoolaisten vähäistä määrää ja heitä pyrittiin houkuttelemaan töihin esimerkiksi talkootanssiaisten avulla.

Ruokailu sallittiin vain kesäkodin ravintolassa, ainoastaan erityisestä syystä, hoitokunnan luvalla, sai itse valmistaa ruokansa. Pöytäkirjoista ei selviä syytä tähän käytäntöön. 1985 oli valittavana päivittäin vaihtuvat 5-7 ruokalajia, joihin kuuluivat salaatit seisovasta pöydästä.  Ravintolassa myös leivottiin omaa leipää, jota sai ostaa mukaan. Vanha ravintolarakennus osoittautui ahtaaksi 1950-luvulla, varsinkin sunnuntaisin poutasäällä tungos oli valtava. Uuden, isomman ravintolarakennuksen vihkiäiset pidettiin 30.6.1960. Tilaisuuteen oli kutsuttu noin 50 ravintolarakennuksen valmistumiseen vaikuttanutta henkilöä, hoitokunta sekä kesäkodin entiset isännät ja emännät. Tarjolla oli lämmin ruoka, jäätelöä sekä kahvia ja ohjelmassa kuorolaulua ja pianonsoittoa. Tietenkin myös sauna oli kuumana.

Tapahtumia joka lähtöön

Stansvikissa järjestettiin monenlaisia tilaisuuksia. Lauantai-illanviettojen pääjuhlassa 31.7.1954 Punaisen talon edustalla paljastettiin Kalastava karhu-patsas. Patsaan oli tehnyt yhdistyksen jäsen. Karhulle ja sen tekijälle laulettiin ja tämän jälkeen siirryttiin sisätiloihin nauttimaan pullakahvit. Tilaisuus oli osa kilpailua, jossa etsittiin parhaan lauantai-illanvieton järjestäjää talon tai taloryhmän joukosta. Voittajaksi kisassa selviytyi Keltainen talo. Karhupatsaalle sattui tapaturma 1978, kun lastentarhan vieraileva lapsi kaatoi sen murtaen nallen tassun.

27.5.1978 pidettiin lemmikkieläinnäyttely, paikalla oli 11 eläintä. Kaikille osallistuneille eläimille jaettiin kunniakirja. Lisäksi myytiin hernekeittoa ja mehua. Tämä oli tiedotteen mukaan ensimmäinen kerta, kun Stansvikin alueella sai olla lemmikkieläimiä. Koirien ja kissojen tuonti alueelle oli kielletty, jotta paikan luonnonvaraisille eläimille turvattaisiin rauha. Kuitenkin pöytäkirjoista käy ilmi, että toisinaan asukkaat ovat saaneet tuoda koiransa mukanaan erikoisluvan turvin.

Kevätillatsua vietettiin 10.5.1982. Ilta aloitettiin puhumalla tärkeästä työpaikkademokratia-asiasta, virkistysosuudessa oli laulua, lausuntaa, leikkejä, tietokilpailuja, soittoa, tanssia ja muuta sooloilua. Yleisöllä oli myös mahdollisuus esittää omaa ohjelmaa. Tarjolla oli sauna ja saunakahvit sekä virvokkeita, suolapalaakaan unohtamatta.

Vuonna 1985 tanssinopettajat tanssittivat ravintolassa torstaisin sekä heinäkuussa järjestettiin kolmeen otteeseen vanhojen tanssien kurssit ja lauluiltamat päärakennuksessa. Elokuussa pidettiin kirpputori omenatarhassa sekä Vanhankylän grillin avajaisia vietettiin muurinpohjalettuja tarjoillen. Kevätkarkeloissa viihdyttiin 22.5.1986. Kohti Stansvikia lähdettiin Hakaniemen rannasta, ensin kiertoajeltiin saaristossa. Perillä oli luvassa sauna, iltapala, booli, arpajaiset, leikkejä ja tanssia orkesterin tahdittamana.

Stansvikissa oli mahdollisuus urheilla monipuolisesti. Siellä pystyi harrastamaan tennistä, pöytätennistä, koripalloa, suunnistusta, surffilautailua ja veneilyä. Tennikseen tarjottiin opetustunteja, samoin lapsille järjestettiin uimakoulu. Vuosittain sai osallistua varpakilpailuihin, (varpa oli Stansvikin kesäkodin nimikkopeli) ja yleisurheilukilpailuihin. Lisäksi joka kesä järjestettiin uimapromootio, jossa seppelöitiin uimamaisterit ja -kandidaatit sekä lapset saivat uintimerkit.

Pöytäkirjoista löytyy myös mainintoja televisio-ohjelmien kuvaamisesta Stansvikissa. Vuonna 1966 kuvattiin ohjelmaa, jossa esiteltiin retkeilyvarusteita ja -asusteita, telttoja ja telttasauna. Syyskuussa 1972 tv 1 filmasi tammikujalla, 16.10.1973 filmattiin aiheena Vanhan kartanon kummitus. Toukokuussa 1979 tv 1:n lasten ohjelmien toimitus kuvasi lastenohjelmaa Nalle-talossa ja sen läheisyydessä sekä rannalla, tammikujalla ja tanssilavalla.

Ilkivaltaa ja vahingontekoa

Valitettavasti alueella esiintyi myös lukuisia järjestyshäiriöitä, vahingontekoja ja murtoja. Myöskään humalaisten välikohtauksilta, tappelunnujakoilta ja pahoinpitelyiltä ei vältytty. Relanderin huvilan alueella nähtiin epäilyttäviä hiiviskelijöitä, juhannuksena 1967 vahtimestarilta anastettiin kaksi polkupyörää, jotka kuitenkin saatiin myöhemmin takaisin, 1967 ravintolasta varastettiin kahvia ja tupakkaa sekä 1969 äänentoistolaitteet, tenniskentällä jätettiin vesipumppu päälle, joka aiheutti repeämän kenttään, parkkipaikalla käännettiin miesvoimin autoja ympäri, lisäksi hoitokunnalle tuli valituksia mökin vuokralaisen ja vieraidensa häiritsevästä käytöksestä. Vuoden 1951 toimintakertomuksessa kerrottiin, etteivät kaikki noudata järjestyssääntöjä, vaan roskia ja jätteitä on heitelty ympäriinsä, vaikka niille oli varattu erilliset kaatopaikat. Syyllisiksi todettiin sellaiset henkilöt, jotka eivät kertaakaan osallistuneet talkootöihin. 1956 vanhalla mökkialueella ympäristöä oli raivattu ja muutettu liiaksi, mikä ylitti sopimuksessa mainitut ehdot. Hoitokunnan puheenjohtajan ehdotuksesta mökkiläiset päätettiin kutsua tilaisuuteen, jossa heille selvitetään miten pitkälle ympäristön ”koristelussa” voi mennä.

Hoitokunnan pöytäkirjamerkintöjen mukaan lasten ja nuorison vallattomuus ja huono käytös oli usein puheena. Telttailevat pojat olivat rikkoneet ikkunoita saunasta ja meluamisellaan häirinneet yörauhaa. Tämän seurauksena pojilta peruttiin telttalupa, eivätkä he saaneet enää kesän aikana yöpyä kesäkodin alueella. Heidän vanhemmilleen ilmoitettiin ja heidän maksettavakseen lankesi myös rikotut ikkunat. Kesäasukkaan teini-ikäinen tytär käyttäytyi erään nuorukaisen kanssa sopimattomasti eri yhteyksissä, joten hoitokunta päätti, ettei nuori mies ole enää toivottu vieras kesäkodissa. Myöhemmin kieltoa lievennettiin koskemaan vain tiettyjä alueita. 1962 hoitokunta käsitteli ilmoitusta, jonka mukaan illanvietoista oli vaikea saada lapsia kotiin. Hoitokunta kuitenkin katsoi, ettei se voi puuttua näin yksityiskohtaisesti perhepiiriin kuuluviin asioihin vaan vanhempien on itse hoidettava lastensa valvonta. Sen sijaan nuorten aiheuttamiin ongelmiin hoitokunta etsi ratkaisua kutsumalla nuoret neuvotteluun 17.7.1968. Keskustelun aiheena oli siisteys, talkoohenki ja tupakointi. Osanotto oli runsasta ja kokouksen jälkeen nuorison käytös oli moitteetonta. Nuorisolle myös myönnettiin lupa etsiä sopiva paikka oman grillipaikan rakentamiseen.

Lähes jokaiseen alueella olevaan rakennukseen murtauduttiin vuosien saatossa, osansa saivat ainakin päärakennus, Kaivoshuvilan länsipään huoneisto, Pitkäsaaren huvila, ravintola, Norrmenin huvila, Lahdensivun huvila, Tornihuvila sekä alppimaja. Ikkunoita oli rikottu ja rakenteita vahingoitettu Lahdensivussa ja Vanhassakylässä, Kaivoshuvilan itäpään terassi rikottiin, palokuntalaisten mökki poltettiin, Norrmenin huvilaan tunkeutui viisi miestä rikkoen oven lasit, yksi mies onnistuttiin toimittamaan poliisien kuulusteluun. Lahdensivun huvilaan murtauduttiin huhtikuussa 1988. Lähes kaikki merenpuoleisen seinän ikkunat oli rikottu. Ikkunoiden kautta oli menty talon sisätiloihin sotkemaan, astioita oli otettu kaapeista ja särjetty pitkin lattiaa, lattialle oli levitetty liimaa, lisäksi oli rikottu verhotankoja, valaisin, seinäpeili sekä viilletty hajalle patjoja ja tyynyjä ja revitty verhoja.

Vuonna 1987 kesäkodin sauna aiheutti jatkuvasti murheita. Hirsisaunan sisätilat paloivat lähes käyttökelvottomiksi 18.5. Palon lähteenä toimi palomuurissa oleva halkeama, joka sijaitsi välikaton täytteiden kohdalla. 11.8. sauna paloi jälleen, vain seinät jäivät jäljelle.  Palo sai alkunsa vesipadan ja saunan uunin yhteydestä. Vieraskirjan merkinnän mukaan elettiin toivossa, jotta sauna rakennettaisiin uudelleen. Vieraskirjasta löytyy rakennusyrityksen viesti lokakuulta: ”Toivossa olette eläneet, mutta saunan kunnostus alkaa olla loppusuoralla.”

Juhlat rytmittivät kesää

Stansvikin jokavuotisiin, perinteikkäisiin juhliin kuuluivat avajaiset, juhannusjuhlat, rapukekkerit sekä päättäjäiset. Avajaiset vietettiin toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Ohjelmassa oli lipunnosto, esiintyvä kuoro, hoitokunnan puheenjohtajan puhe, lippulaulu, sekä kahvit ruokalarakennuksessa. Juhannusjuhlaan kuului yleensä yhteislaulua, makkaranpaistoa, ilotulitus, ravintolassa aterioiminen ja tanssiminen sekä juhannuskilpailut juhannuspäivänä. 1966, 1979 ja 1985 kokkoa ei voitu polttaa kuivuuden vuoksi, mutta kokon polttaminen onnistui myöhemmin heinäkuussa. Lapsilla ja nuorisolla oli omat kekkerinsä omenatarhassa ja nuorisovajassa. Päättäjäiset alkoivat lipunlaskulla ja urheilukilpailujen palkintojen jaolla. Tätä seurasi hoitokunnan puheenjohtajan puhe, kuorolaulua sekä kahvi- ja virvoketarjoilu ravintolassa. Edellisenä tai seuraavana päivänä järjestettiin tanssiaiset ja illallinen ravintolassa kutsuvieraineen.

Kesäkodin 25-vuotisjuhlia vietettiin 4.7.1970. Päiväjuhlaan kuului alkusoitto, tervehdyssanat, rakennusviraston orkesterin soittoa, kuvaelmaesitys, jonka ensimmäisessä osassa kerrottiin Stansvikin kartanon historiasta ja toisessa osassa kesäkodista, ansiomerkkien jako sekä kahvitarjoilu. Illalla järjestettiin pitkälle yöhön jatkuneet tanssiaiset, joihin otti osaa noin 130 henkeä. Kutsuvieraille tarjottiin leikkelelautanen juomineen. Seuraavana päivänä muista kunnista tulleet vierailijat saivat kahviaamiaisen ja iltapäivällä hoitokunnan tehtäviä hoitaneet samppanjaa, täytekakkua ja pasteijoita.

Päärakennuksen remontointia ryhdyttiin suunnittelemaan syksyllä 1985. Uudistetun päärakennuksen  vihkiäisiä päästiin viettämään 14.8.1987. Kutsuvieraiden toivottiin pukeutuvan johonkin vanhanaikaiseen tunnelman luomiseksi. Hoitokunnan puheenjohtaja lausui avajaissanat ja kertoi kartanon historiasta. Päärakennuksessa esiintyi kuoro Aikamiehet, orkesteri sekä taikuri. Ennen varsinaista juhlaa oli tarjolla vossikka-ajelua ja valokuvausta.

Jyty Metropolin arkiston vieraskirjojen mukaan Stansvik oli tärkeä ja rakas paikka Helsingin Kunnallisvirkamiesyhdistyksen jäsenille. Kirjoja koristavat taidokkaat, kesäkodin elämästä kertovat piirustukset. Tunteet on puettu laulun tai runon sanoihin ja ystävien ja perheen seurassa vietetyt kesäiset hetket vuosikymmenten takaa heräävät henkiin vieraskirjojen sivuilla.

”Punamökki sai uuden nurmikon

kivilaatoin kukkineen

Sen vihreellä ruoholla piehtaroi

pieni karhunpoikanen

Se hämyssä illan vartioi

kunnes nousee taivaalle kuu

silloin kahden kuva vierekkäin

veen kalvoon kuvastuu”

 ote vieraskirjan runosta vuodelta 1954