Näyttely: luonto ja retkeily toimihenkilöjärjestöissä

Tänä vuonna Arkistojen päivän 8.11. teemana oli luonto ja retkeily. Kokosimme arkistojen antimista näyttelyn päivän teemoista. Näistä teemoista löytyy Toimihenkilöarkistosta paljon aineistoja tutkittavaksi! Näyttelyssä oli esillä vain muutamia nostoja arkiston laajoista kokoelmista. 

Toimihenkilöiden ammatillisten järjestöjen suhdetta luontoon voi lähestyä kolmesta kulmasta. Monen yhdistyksen virkistystoimintaan on kuulunut retkeily ja ajanvietto luonnossa (VIRKISTYS). Luonto on keskeisessä roolissa monen liiton edustaman ammattiryhmän työssä (TYÖ). Liitot ovat myös kampanjoineet luonnon puolesta (VAIKUTTAMINEN). 

Virkistystä luonnossa 

Eri ammattiyhdistykset ovat retkeilleet paljon luonnossa. Monilla yhdistyksillä on ollut oma vapaa-ajanviettopaikka luonnon helmassa. Tutustu Helsingin Kunnallisvirkamiesyhdistyksen (nykyään Jyty Metropoli) Kesäkoti Stansvikiin sekä toimihenkilökeskusjärjestöjen lomaliittoihin, joilla on ollut paljon luontoretkeilyyn sopivia lomakohteita eri puolilla Suomea.  Ammattiosastojen virkistystoimintaan ovat kuuluneet myös retket luontoon. 

Opettajia Vuokatin vaelluskurssilla 1965  

Lähes 200 opettajaa eri puolilta Kainuuta oli elokuun 1965 lopussa Vuokatilla laskennon, äidinkielen ja kuvaamataidon kursseilla. Eräänä osana kurssia oli Vuokatin vaellus. 50 opettajaa seurasi Vuokatin Vaeltajaa, opettaja Antti Kukkosta, joka oli parinkymmenen vuoden ajan samoillut Vuokatin rinteillä. Tällä kertaa samotun reitin pituus oli 20 km. Luonnonkauniin Möykkylammin rannalla annettiin ensikertalaisille "susikaste". Se on juhlallinen toimitus, jossa kasvoihin vedettiin nuotiohiiltä ja annettiin sudelle nimi. Monen vaeltajan jäseniä painoi matkan varrella väsymys, mutta "emäsuden" Antti Kukkosen keittämä kahvi virkisti niin, että kaikki jaksoivat reitin loppuun. Vuokatin urheiluopiston saunan lauteilla kylvettiin väsymys jäsenistä ja päätettiin vakaasti uusia toisen kerran sama lenkki. - Kuvassa "emäsusi" Antti Kukkonen hymyilee mehevästi tehtyään monta uutta sutta. 

Ammatti luonnon parissa  

Luonnon- ympäristö- ja metsäalan asiantuntijat ja toimihenkilöt työskentelevät luonnon parissa. Toimihenkilöarkistosta löytyvät muun muassa Ympäristöasiantuntijoiden keskusliiton, Luonnontieteiden Akateemisten Liiton, Geologiliiton, Geofyysikkojen liiton ja Metsänhoitajaliiton arkistot. Arkistoaineistot tarjoavat lähdeaineistoja monenlaiseen tutkimukseen, jonka kiinnostuksen kohteena on ihmisten ammatillinen toiminta luonnossa. On kiinnostavaa tarkastella esimerkiksi, miten nämä ammattilaiset hahmottavat työnsä merkityksen, minkälainen luontosuhde heidän tuottamistaan aineistoista välittyy ja mitä ammattikunnan asema kertoo yhteiskunnasta.  

Luonnonvarojen hyödyntämisen parissa työskentelevien, esimerkiksi metsäteollisuuden toimihenkilöiden lisäksi viime vuosikymmeninä on noussut kestävä ja vastuullinen ympäristösuhteen luominen ja ylläpitäminen muun muassa ympäristöasetuksia valvovien ympäristötarkastajien ja uusia ratkaisuja hakevien ympäristösuunnittelijoiden toimesta. Ympäristöinsinöörit ja tekniset toimihenkilöt työskentelevät kestävän kehityksen teknisten ratkaisujen parissa. Myös monien muiden toimihenkilöiden työssä luonto on vahvasti läsnä: työskennellään luonnossa, luonnonilmiöiden ja –voimien parissa. 

Hämeen metsänhoitajat ry: metsän ympärille kietoutunutta yhdistystoimintaa 

Hämeen metsänhoitajat ry perustettiin vuonna 1927. Se toimii akateemisten metsäalan asiantuntijoiden alueellisena yhdistyksenä. Hämeen Metsänhoitajat ry:n tarkoituksena on toimia alueensa metsänhoitajien yhdyssiteenä, edistää jäsentensä ammatillisia tietoja ja taitoja, ajaa heidän taloudellisia etujaan ja toimia metsätalouden edistämiseksi. Yhdistyksen toimintaan on vuosien aikana kuulunut kokousten lisäksi muun muassa esitelmätilaisuuksia ammatillisista aiheista, retkeilyjä ulkomaita myöten, metsätaitokilpailuja, joulukuusien myyntiä sekä yhteistoimintaa muiden järjestöjen kanssa. Hämeen Metsänhoitajat on myös antanut lausuntoja ja tehnyt aloitteita erilaisista metsätaloutta koskevista asioista. Se on esimerkiksi ottanut kantaa Pyynikin harjun ja sen männikön hoitamiseksi. Yhdistys on rakennuttanut ja omistaa kalastus- ja metsästysmaja Saaresmajan Kuhmoisissa, missä on järjestetty muun muassa virkistystilaisuuksia ja talkoita sekä harjoitettu metsästystä. Saaresmaja saatiin käyttöön useiden vuosien valmistelujen jälkeen vuonna 1950. 

Liittojen toimintaa luonnon ja ympäristön hyväksi 

Eri ammattiryhmien liitot ovat myös kampanjoineet ympäristöasioista oman ammattiryhmänsä erityisestä tulokulmasta. Ne ovat antaneet lausuntoja ja tehneet aloitteita erilaisista ympäristöä koskevista asioista. Luontoon vaikuttaminen ja sen puolustaminen nivoutuu liittojen toimintaan luontevasti esimerkiksi ammattiryhmän tehtävien tai erityisen asiantuntijuuden perusteella.

STTK:n ympäristöpoliittinen kannanotto 

STTK:n ympäristöpoliittinen kannanotto hyväksyttiin STTK:n liittokokouksessa 27.10.1985. Kannanottoon kirjattiin, ettei ay-liike voi jäädä sivuun ympäristökysymyksissä. Ympäristönhoito edellyttää STTK:lta yhteydenpitoa ja yhteistyötä muiden palkansaajajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja työnantajajärjestöjen kanssa. Ay-liikkeen, teollisuuden ja viranomaisten saumattomalla yhteistyöllä ympäristövauriot voidaan torjua ennakkoon. STTK:lla on ympäristönsuojeluun liittyvää tieteellisteknillistä osaamista, jota hyödyntämällä voidaan ympäristönsuojelutoimia edistää koko kansakunnan parhaaksi. Kaikissa maissa tulisi ottaa käyttöön tiukat ympäristönsuojelulliset normit, jotka turvaavat kansainvälisen ympäristönsuojelun tavoitteet. STTK:n tulee edesauttaa näiden tavoitteiden toteutumista toimimalla ammattiyhdistysliikkeen kansainvälissä järjestöissä. 

Akavan ympäristöpoliittinen ohjelma hyväksyttiin Akavan VI varsinaisessa edustajakokouksessa 12.6.1991  

Kokouksessa annettiin Akavan hallituksen tehtäväksi selvittää mitkä ovat keskusjärjestön tehtävät ympäristöohjelman toteuttamiseksi, ryhtyä toteuttamaan ympäristöohjelmassa todettuja toimenpiteitä sekä antaa selvitys seuraavalle edustajakokoukselle ympäristöohjelman toteutumisesta. Ympäristöpoliittisen ohjelman mukaan Akava-järjestön ja akavalaisten velvollisuus on nostaa ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimus niiden yhteiskunnallisen ja maailmanlaajuisen merkityksen vaativaan asemaan. Akavan tulee tehdä valtiovallalle tarpeen mukaan jyrkkiäkin vaatimuksia ympäristön suojelemisesta ja kestävän kehityksen tukemisesta. Luonnon ja ihmiselämän turvaamiseksi on päätöksenteossa otettava entistä painokkaammin huomioon ympäristön vaatimukset. Akavan jäsenten on tunnettava erityiskoulutettuina vastuu ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen edistämisestä niin työssään kuin arkipäiväisissä toiminnoissaankin. Akavalaisilla on yhteiskunnallisessa suunnittelussa huomattava vaikutusmahdollisuus. Suunnittelun päämääränä tulee olla Suomen kehittäminen ekologisesti ja sosiaalisesti tasapainoisesti toimivaksi. 

Opettaja: ympäristönsuojelu perinteisen edunvalvonnan rinnalla 

Hyvinvoivan elinympäristön puolustaminen on myös jäsenten etujen ajamista. Vastuullinen suhde ympäristöön näkyy monien opettajien arkielämässä, niin järjestötoiminnassa kuin opetustyössäkin. Opettaja-lehden 16/1990 pääkirjoituksessa pohditaan:  

”Kun ammattijärjestön tehtävänä kuitenkin on jäsenistön hyvinvoinnin ja elämän laadun kaikinpuolinen parantaminen, on ympäristönsuojelu otettava ns. perinteisen edunvalvonnan rinnalle entistä selvemmin. Järjestöt ovat tuhlanneet tässä asiassa jo vuosia unenomaiseen tilaan. --- Useat opettajat ovat ymmärtäneet jo vuosia ympäristönsuojelun merkityksen ja toimineet sen puolesta niin eri järjestöissä kuin omassa opetustyössäänkin. He ovat halunneet omalla esimerkillään osoittaa vastuunkantoa yhteisestä asiastamme. Koska muodostamme asenteemme jo varhaisina vuosina, koululla ja opettajilla onkin suuri vastuu kasvattaa tulevista sukupolvista elinympäristöstä vastuunsa tuntevia kansalaisia”. 

SAFA:n työtä Suomenlahden säästämiseksi 

Suomen arkkitehtiliitto SAFA nosti 1970-luvun alussa esiin Suomenlahden ympäristöongelmia. Liitto julkaisi yhdessä mm. Suomen Luonnonsuojeluliiton, Suomen Merimies-Unionin, Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton ja useiden Suomenlahteen rajoittuvien kuntien kanssa kirjan Säästäkää Suomenlahti vuonna 1972. Kirjan toimitti arkkitehti ja Arkkitehti-lehden silloinen päätoimittaja Tapani Eskola ja se sisälsi vesiensuojelua koskevaa asiatietoa. Kirjan kustansi Suomen Arkkitehtiliitto. Kirjan julkaisemisen lisäksi hankkeen työryhmä otti kantaa ja tarjosi ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin, kuten jätevesien laskemiseen puhdistamattomana itäiseen Suomenlahteen. 

Säästäkää Suomenlahti -hankkeen lähetystö kävi myös presidentti Urho Kekkosen luona esittämässä toivomuksen, että saataisiin presidentin myötävaikutuksella aikaan kansainvälinen, Itämeren suojelua koskeva konferenssi. Presidentille luovutettiin samalla kirjan ensimmäinen kappale.