OAJ:n ensiaskeleita 50 vuotta sitten

50 vuotta sitten opettajien yhteisessä OAJ:ssa otettiin järjestöllisen toiminnan ensiaskeleita. 2.—3.6.1975 pidettiin OAJ:n ensimmäinen edustajakokous Espoon Dipolissa.

OAJ:n perustaminen merkitsi Suomen Opettajain Liitto SOL:n, Opettajain Keskusjärjestö OK:n ja Svenska Finlands Lärarförbund SFL:n yhdentymistä. Yhdentyminen oli vaatinut vuosien valmistelevaa työtä jo ennen sitä, kun perustamiskokousta päästiin viettämään viattomien lasten päivänä 28.12.1973.

Opettajajärjestöjen yhdistymiseen vaikutti uudenlaiseksi kehittynyt työmarkkinapoliittinen tilanne ja Suomen siirtyminen yhtenäiskoulumuotoiseen peruskoulujärjestelmään. Eroistaan huolimatta opettajat pitivät tarpeellisena yhdistyä kyetäkseen voimakkaampana ajamaan opettajien etuja neuvotteluissa työnantajan kanssa ja työpaikoilla kouluissa, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa ja koulupolitiikassa.

1970-luvulla elettiin nopean rakennemuutoksen aikakautta, ja myös koulutusjärjestelmässä käynnistettiin suuri muutos: siirryttiin erillisistä kansakouluista ja oppikouluista yhtenäiseen maksuttomaan peruskoulujärjestelmään. Suurella koulujärjestelmän muutoksella oli huomattavasti vaikutusta opettajien järjestäytymiseen. Merkittävä osa opettajista oli tuolloin järjestäytynyt kansakoulunopettajien SOL:iin ja oppikoulunopettajien OK:hon. Halu järjestäytymiseen ja yhteistyöhön oli opettajien keskuudessa voimakas.

Elettiin myös työmarkkinapoliittisesti uuden järjestelmän luomisen aikaa. Palkansaajien sopimus- ja neuvotteluoikeudet olivat edenneet tammikuun kihlauksen ja sotien jälkeisenä aikana. Valtiontalouden ongelmissa maan kilpailukyvyn ja vakaan taloudellisen kehityksen nimissä haluttiin turvata rauha työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa kaikkien osapuolten sitouttamisella sopimusmenettelyyn. Vuonna 1968 solmittiin vakauttamissopimus, joka nimettiin valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan mukaan. Lakiuudistus vei huomattavasti eteenpäin viranhaltijoiden ja toimihenkilöiden sopimus- ja neuvotteluoikeutta. Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika oli alkanut. Uudistusten voimaansaatto edellytti eri tuotantoaloilla keskitettyä päätöksentekojärjestelmää. Yleissitovat työehdot määriteltiin työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen keskinäisissä neuvotteluissa ja luotiin pohja tulopoliittisten kokonaisratkaisujen kolmikantaneuvotteluille. Sopimusoikeudet saaneiden keskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja TVK:n asema voimistui ja uudessa sopimusjärjestelmässä vain organisoidut edunvalvontakoneistot kykenivät vaikuttamaan kiivaaksikin muodostuneeseen kamppailuun tulonjaosta.

Suuri OAJ tarvitsi kokoaan vastaavan ja toimivan järjestö- ja kenttäorganisaation sekä säännöt ja toimintatavat, jotka tyydyttäisivät kaikkia osallisia ryhmiä. Kenttäorganisaatio ammattiyhdistyksineen ja piiriyhdistyksineen saatiin luotua vuoden 1975 alkuun mennessä haasteelliseksi osoittautuneen edeltäjäjärjestöjen organisaatioiden yhteensovittamisen myötä. Sitten päästiin valitsemaan osanottajia ensimmäiseen edustajakokoukseen.

Järjestövaalit olivat OAJ:n vastamuodostetun kenttäorganisaation ensimmäinen voimanponnistus. Ensimmäisen edustajakokouksen edustajien ja valtuustojäsenten vaalit suoritettiin suhteellisella vaalitavalla 8.-10.4.1975. Opettajien äänestysvilkkaus OAJ:n ensimmäisissä järjestövaaleissa oli huikeat 94 %. Tähän vaikutti varmasti paitsi opettajiston innokas aktiivisuus uudessa järjestössään, myös ajankohtaiset työpaikoilla tapahtuvat suuret mullistukset: keskeneräinen peruskoulu-uudistus sekä juuri vaaleja edeltävinä viikkoina hallituksen peruskouluihin kohdistamat säästöpäätökset.

OAJ:n ensimmäisessä edustajakokouksessa Espoon Dipolissa 2.—3.6.1975 kokoontui 460 edustajakokousedustajaa, 22 varaedustajaa sekä 24 pedagogisten järjestöjen edustaa. Edustajakokouksessa käsiteltiin yleisten asioiden lisäksi hallituksen valmistelemia palkka- ja koulutuspoliittisia periaateohjelmia, joissa muotoiltiin keskeisiä edunvalvonnan kysymyksiä. Lisäksi tehtiin periaatepäätöksiä, jotka määrittelivät päätöksentekoelinten tulevaa toimintaa. OAJ:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Voitto Ranne, jonka valintaa puolsi tausta jäsenmäärältään suuressa SOL:ssa, mutta jonka oppikoulunopettajan pätevyys lähensi häntä myös vanhan OK:n piiriin. Ensimmäisen puheenjohtajan tehtävistä väistyi Aimo Tammivuori, joka oli hoitanut tehtävää väliaikaisesti ja SOL:n puheenjohtajuuden ohessa OAJ:n perustavasta kokouksesta 28.12.1973 lähtien. Toisen puheenjohtajan toimessa valittiin jatkamaan OK:sta Samuli Apajalahti.

Vuonna 1975 järjestettiin vielä toinen, ylimääräinen edustajakokous jälleen viattomien lasten päivänä 28.12.1975, jossa ratkaistiin tärkeitä käytännön kysymyksiä. Tärkeä päätös oli edunvalvontavastuun siirtyminen perustajajärjestöiltä OAJ:lle. Tämä onnistui vasta, kun sääntöjen edellyttämä toiminta tuli mahdolliseksi organisaation luomisen myötä. Seuraavana vuonna perustajajärjestöjen organisaatiot purettiin ja varat luovutettiin OAJ:lle. Nuoressa OAJ:ssa oli erimielisyyksiä, joista keskeisimpiä olivat kiista aineen- ja luokanopettajien asemasta uudessa peruskoulussa sekä keskusjärjestön valinta. Päätös keskusjärjestöstä ei ollut helppo, oppikoulunopettajien OK oli järjestäytynyt Akavaan ja kansakoulunopettajien SOL TVK:hon. Asiasta oli järjestetty suuntaa antava jäsenäänestys. Ylimääräinen edustajakokous päätti valita keskusjärjestöksi Akavan äänin 386-60, 33 tyhjää.

OAJ:n arkisto kuuluu Toimihenkilöarkiston suurimpiin arkistoihin. Järjestämistyö etenee ja pöytäkirjat on saatu juuri järjestettyä. Pääset selaamaan OAJ:n luettelotietoja Yksa-tietokannassa. Tervetuloa tutkimaan OAJ:n, Suomen opettajien sekä koulutus- ja kasvatusalan historiaa Toimihenkilöarkistoon!

Kuvat ovat otoksia huhti-kesäkuun Opettaja-lehdistä vuodelta 1975.