Terveydenhuollon ja opetuksen liittojen rauhantyötä 1980-luvulla

 1980-luvun alussa ydinaseiden vastainen rauhanliike kasvoi Suomessa laajaksi ja vaikuttavaksi. Suurvaltojen kilpavarustelun yltyessä ja joukkotuhoaseiden kehittyessä tuntui uhka suursodasta, joka tuhoaisi elämän maapallolta ja ihmiskunnan sen mukana. Ihmiset ryhtyivät vaatimaan aseiden kilpavarustelun sijaan aseriisuntaa, kansainvälistä kumppanuutta ja rakentavaa yhteistyötä. Tässä historiallisessa tilanteessa toimihenkilöjärjestöt tulivat vahvasti mukaan perinteisen rauhantyön rinnalle vaatimaan aseriisuntaa, ja rauhantyö kytkeytyi osaksi ammattikuntien eettistä keskustelua. Jo vuonna 1974 perustetulla Työpaikkojen rauhantoimikunnalla oli merkittävä rooli, sillä se kokosi yhteen eri alojen ja poliittisten ryhmien ay-aktiiveja.

Lokakuun 24. päivänä vietetään kansainvälistä YK:n päivää, joka aloittaa aseidenriisuntaviikon. Viikon ohjelmaan ovat perinteisesti kuuluneet monenlaiset yleisötapahtumat, seminaarit, keskustelutilaisuudet, mielenosoitukset ja rauhankulkueet sekä rauhankasvatukseen liittyvät tilaisuudet. Lokakuun rauhanmarssit keräsivät 1980-luvun alussa Suomessa vuosittain jopa noin 150 000 osanottajaa. Ammattijärjestöt mobilisoivat niihin väkeä esimerkiksi lehtikirjoituksin ja järjestämällä yhteiskuljetuksia.

Sota: katastrofi ammattikunnan pyrinnöille

Toimihenkilöammattiliittojen rauhantyössä painotettiin 1980-luvun alussa usein ammattikunnan erityistä yhteiskunnallista roolia, vastuuta ja ammattietiikkaa. Perusta sille, ettei ammattiliitto voi jäädä sivustakatsojaksi sodan ja rauhan kysymyksissä, löydettiin suoraan ammattiryhmän työn luonteesta, olemuksesta sekä eettisistä periaatteista.

Kansainvälinen Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestö (IPPNW) perustettiin vuonna 1980. Suomessa Lääkäriliitto otti vahvasti kantaa ydinaseriisunnan puolesta vetoomuksellaan vuonna 1981. IPPNW:n suomalainen Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestö perustettiin vuonna 1981. Lääkärien lähtökohtana oli huoli siitä, ettei maailman lääkintähuolto pystyisi ydinsodassa auttamaan joukkotuhoaseiden uhreiksi joutuvia ihmisiä. Ydinaseiden käyttö olisi katastrofi lääkärien pyrinnöille elämän suojelemiseksi ja ihmisten terveyden edistämiseksi; ydinsodan ainoa tehokas lääketieteellinen ratkaisu olisikin sen ennaltaehkäisy. Monet järjestöt asettuivat pian tukemaan Lääkäriliiton vetoomusta.

Vuonna 1982 Psykologiliitto oli mukana perustamassa ammattialakohtaista rauhanryhmää Psykologien rauhantoimikuntaa, joka rekisteröitiin myöhemmin nimellä Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV). Yhteistyön tuloksena julkaistiin vuonna 1983 teos Sodan ja rauhan psykologiset kysymykset.  Kirja koskee sodankäynnin psykologisia syitä, sodan ja sodanuhan psyykkisiä vaikutuksia sekä rauhanrakentamisen ja rauhankasvatuksen mahdollisuuksia.

Rauha: elämän ja terveyden edellytys

Mukaan rauhantyöhön lähti myös vuonna 1982 perustettu Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy. Järjestössä olivat mukana silloisilla tehtävänimikkeillä hammashoitajien, lääkintävoimistelijoiden, sairaanhoitajien, laboratoriohoitajien, lastenhoitajien ja kätilöiden liitot. Heti perustamisvuoden syksyllä Tehyn valtuusto muotoili linjojaan rauhan ja kehitysyhteistyön asioissa ja esitti rauhanvetoomuksen 30.10.1982:

Rauha koko maailmassa on inhimillisen elämän ja terveyden edistämisen ehdoton edellytys. Tänä päivänä sodan uhka ja kansojen väliset ristiriidat ovat saaneet ihmiset sankoin joukoin liikkeelle ilmaisemaan rauhan tahtonsa päättäjille kautta koko maailman. Miehet, naiset, äidit, isät, lapset, kaikki ovat lähteneet puolustamaan maapallon tulevaisuutta seuraaville sukupolville. Sanomana on ollut: ‘Emme halua olla viimeinen sukupolvi tässä maailmassa.’

Myös tässä vetoomuksessa todetaan terveydenhuoltohenkilöstön tehtäväksi elämän suojeleminen, kärsimysten poistaminen ja tuskien lievittäminen. Ammattikunnan eettinen velvollisuus on auttaa ihmisiä ”rotuun”, uskontoon ja vastaaviin tekijöihin katsomatta saavuttamaan mahdollisimman hyvä terveys ja säilyttämään se. Sota taas merkitsee nimenomaan päinvastaista, valtavaa kärsimystä ja elämän tuhoa. Sotien syttyessä ammattikunta on kautta historian joutunut niihin mukaan, mutta ydinsodan katastrofin edessä sairaanhoito olisi voimaton. Siksi ”Terveydenhuoltohenkilöstö antaa täyden tukensa kilpavarustelun lopettamiseen ja sodan uhkan poistamiseen tähtäävälle toiminnalle.”.

1980-luvulla Tehy sekä sen piirijärjestöt ja ammattiosastot eri paikkakunnilla järjestivät rauhanviikon tienoilla esimerkiksi rauhankasvatus- ja kansainvälisyystapahtumia, musiikkitapahtumia ja myyjäisiä kehitysyhteistyön hyväksi. Tehy organisoi myös yhdessä Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliiton kanssa Terve rauha -kuvataidekilpailun.

Aseidenriisuntaviikko oli näkyvästi esillä Tehy-lehdessä. Lehdessä julkaistiin tietoa aseidenriisuntaviikosta, rauhanmarssista ja muista tapahtumista sekä rauha-aiheisia runoja. Tehy osallistui omana ryhmänään rauhanmarsseille. Banderollien ja kylttien tunnukset liittyivät terveyden ja hyvinvoinnin alan teemoihin. Tehy osallistui vuonna 1982 toista kertaa omien tunnustensa ja banderolliensa kanssa rauhanmarssille, ja ryhmässä oli noin 250 tehyläistä. Tehyläisiä oli mukana marssimassa myös muissa kulkueen ryhmissä. Tehy-lehdessä mainitaan erityisesti kulkueen alkupäässä perheiden blokissa marssineen runsaasti tehyläisiä.

Myös silloinen Apuhoitajaliitto (nyk. SuPer) vetosi rauhan puolesta vuonna 1982 julkilausumallaan ”Apuhoitajaliiton jäsenet rauhan puolesta”. Vetoomuksessa liitto ilmaisee huolensa maailmantilanteesta ja siitä, että aseidenriisunnan sijasta varustelu kiihtyy. Tekstissä sanotaan, että naisina, vanhempina ja terveydenhuoltoalan työntekijöinä halutaan sotaisan väkivaltaisuuden sijaan ylläpitää elämää, turvata lapsille huominen ja pitää huolta lähimmäisistä. Vetoomuksessa korostetaan jokaisen vastuuta huomispäivän maailmasta – ei vain omasta perheestä, työyhteisöstä ja ammattikunnasta. ”Asioihin puuttuminen, asenteiden muuttuminen elämää kunnioittaviksi, vaikuttaminen kaikin keinoin rauhan asian puolesta on meidän kaikkien tehtävä”. Kehotus toimintaan suunnataan näin kullekin jäsenelle.

Vastuuta lasten ja nuorten tulevaisuudesta

”Ydinräjähdys vapauttaa kuolemaan johtavaa säteilyä ja aiheuttaa muutoksia perintötekijöissä. Ydinsota tuhoaisi kaiken elävän maapallolla. Opettajina tiedämme tämän ja joudumme usein vastaamaan oppilaiden huolestuneisiin kysymyksiin. Nämä kysymykset kuvastavat tulevaisuuden pelkoa ja ahdistusta.”

”Opettajien ammattijärjestö OAJ haluaa omista lähtökohdistaan käsin olla lääkärien rinnalla tukemassa maailman aseriisuntapyrkimyksiä ja sen kautta rauhan turvaamista. Opettajat kasvattavat lapsia ja nuoria tulevaisuuden rakentajiksi ja turvaajiksi eikä sen tuhoajiksi ja tuhottaviksi. Tästä syystä Opettajien Ammattijärjestö OAJ Suomen Lääkäriliiton tavoitteisiin yhtyen haluaa vedota kaikkiin maamme ammatillisiin ja muihin kansalaisjärjestöihin, että ne kansallisessa ja kansainvälisessä toiminnassaan käyttäisivät voimaansa maailman asevarustelun hillitsemiseen ja maailmanrauhan turvaamiseen.”

Tällaisista lähtökohdista Opettajien Ammattijärjestö OAJ ryhtyi muotoilemaan julkilausumaansa ydinaseuhasta. Valtuuston hyväksymä julkilausuma supistui kuitenkin edellä mainituista esityksistä. Se vain ilmaisi Suomen opettajakunnan tunteman huolen lisääntyvästä ydinaseuhasta, ja että

”Opettajat tuntevat kasvattajina vastuuta lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n valtuusto pitää tärkeänä, että kansainvälisyyskasvatuksella edistetään kansojen keskinäistä ymmärrystä, ja vetoaa tämän vuoksi kaikkiin ammattiryhmiin, jotta väkivaltaa ja sillä uhkaamista vastustamaan saataisiin kaikki kansalaiset ja maailman kansat.” (OAJ:n valtuuston hyväksymä julkilausuma, syyskokous 11.-13.12.1981)

Valtuuston hyväksymästä julkilausumasta eräät valtuutetut jättivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen katsoen, ettei tämä asia kuulu OAJ:n valtuustolle. Tässä tulee näkyväksi poliittinen kamppailu, jota liiton sisällä käydään linjauksista, ja kuinka liiton eri elimissä toimintaan aktiivisesti osallistuvat muotoilevat toiminnan suuntaa. Rauhanvetoomuksesta käyty neuvottelu osoittaa, että liitossa edunvalvonnan rajoista, ydintehtävistä ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen laajuudesta käytiin jatkuvaa sisäistä määrittelyä.

Sodan ja rauhan kysymykset kytkeytyvät kuitenkin suoraan opettajan ammatilliseen kenttään. Opettajien rooliin kuuluu kohdata lasten ja nuorten maailmantilanteeseen ja sotiin liittyviä huolia. Lisäksi opetussuunnitelmaan kuuluu yhteiskunnallisten asioiden, historian ja globaalin vastuun käsittely. Opettaja on tärkeässä roolissa rauhankasvattajana ja rauhankasvatus kuuluu opetussuunnitelmaan integroituna moniin oppiaineisiin. Perusopetuksen on tarkoitus kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen, kunnioittamiseen ja puolustamiseen sekä ohjata heitä maailmankansalaisuuteen, kohtaamaan ihmisiä ilman ennakkoluuloja ja ratkaisemaan konflikteja rakentavasti.

Kehitysyhteistyö, solidaarisuus ja globaali vastuu

1980-luvun alussa moni toimihenkilöammattijärjestö aloitti myös ensimmäisiä kehitysyhteistyöhankkeitaan. Kehitysyhteistyö ja solidaarisuus linkittyvät tiiviisti rauhanliikkeeseen, sillä rauhantyön perimmäisenä tavoitteena on luoda sellaiset yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon olosuhteet, jotka aktiivisesti ylläpitävät rauhaa ja estävät konfliktien syntymisen poistamalla konfliktien juurisyitä, kuten eriarvoisuutta, ja toisaalta vahvistamalla ihmisoikeuksia ja esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia. Konkreettisena esimerkkinä tästä yhteydestä on tapa kerätä rauhanviikon tapahtumissa varoja solidaarisuuskohteille.

Kehitysyhteistyössä lähdettiin liikkeelle tavallisesti sisarjärjestön tai oman ammattialan tukemisesta tai kouluttamisesta. Projekteilla haluttiin tukea oman ammattialan, kuten terveydenhoidon tai opetuksen peruspalveluja tai niiden rakentamista. Tehy aloitti 1980-luvulla terveydenhuollon ammattilaisten kouluttamiseen liittyvät projektit Nicaraguassa ja Tansaniassa. OAJ aloitti vuonna 1981 yhteistyön Zimbabwen ZIMTA-opettajajärjestön kanssa, osallistuen järjestö- ja luottamusmiestoiminnan koulutuksen järjestämiseen ja tukien siten paikallista ay-liikettä.

Rauhantyö osana laajempaa edunvalvontaa

Rauha, aseriisunta ja solidaarisuus voidaan nähdä kuuluvan laajemmin katsottuna jäsenistön sekä ammattialan edunvalvontaan, samalla tavoin kuin esimerkiksi julkisen sektorin liiton vaikuttamistyö alaan kohdistuvia leikkauksia vastaan. Ammattiliittojen maailmanjärjestö ITUC ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK muistuttavat, että sodat ja konfliktit romuttavat työntekijöiden oikeuksia ja ajavat ihmisiä köyhyyteen. Rauha ja demokratia ovat ihmisarvoisen työn edellytys. 1980-luvulla työpaikoille perustetut rauhanryhmät jakoivat tietoa siitä, kuinka asevarustelu vie resursseja esimerkiksi terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta.

Kansainvälinen toiminta ja solidaarisuus on alusta saakka ollut ay-liikkeen ytimessä ja se on myös kytkeytynyt sodanvastaiseen rauhanliikkeeseen. Liitot tunnustavatkin globaalin vastuun merkityksen ja sen, että kestävän tulevaisuuden rakentaminen kuuluu myös ammattijärjestöille, mikä näkyy esimerkiksi solidaarisuustoiminnassa. Liitot ovat tukeneet kriisejä ja konflikteja kohtaavien maiden kollegoja, ammattiliittoja ja rauhanjärjestöjä esimerkiksi lahjoituksilla tai humanitaarisen avun kautta. Ammattiliitoilla oli myös ratkaisevan tärkeä rooli Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän murtamisessa. Tämänlaatuisessa toiminnassa kyse on samanaikaisesti sekä globaalista edunvalvonnasta, yhteisvastuusta että ammattiliiton ydintehtävästä puolustaa ihmisarvoisen elämän ehtoja ja oikeudenmukaisuutta.