Paka, pakkopaitojen polttaja: sairaanhoitajapatsas kertoo hoitotyön arvostuksesta

Kansainvälisenä sairaanhoitajan päivänä nostamme arkistoista esiin Tehyn sairaanhoitajapatsas-hankkeen ja kerromme Anna Pakalénista, jota patsas esittää.

Viime vuosina Suomessakin on nostettu esiin julkisen tilan näköispatsaiden sukupuolivinoumaa, Suomessa ei nimittäin ole monia naisten työtä ja panosta yhteiskunnassa kunnioittavia näköispatsaita. Tehy on ollut osaltaan tuomassa muutosta tähän: liitto järjesti vuosina 1997–1998 kampanjan, jonka myötä Suomeen saatiin ensimmäinen muistomerkki sairaanhoitajalle. Niitä ei ollut tuolloin koko maailmassakaan tiettävästi montaa.

Anna ”Paka” Pakalén

Anna Salome Pakalén (1891–1974), joka tunnettiin myös nimellä Paka, teki vaikuttavan elämäntyön Kellokosken sairaalan ylihoitajana vuosina 1931–1955 omistautuen köyhien mielisairaiden hoidon ja elinolojen parantamiselle. Pakalén valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1918 ja toimittuaan ensin Helsingin kaupungin Nikkilän mielisairaalassa osastonhoitajana, siirtyi hän ylihoitajaksi Kellokosken piirimielisairashoitolaan vuonna 1931. Köyhän väen ”houruhoitoloissa”, kuten niitä tuohon aikaan kutsuttiin, potilaat kulkivat ryysyissä likaisissa, ahtaissa ja ankeissa oloissa. Heidän paranemiseensa ei uskottu eikä tahdottu hevin myöntää resursseja. Sisukas Anna ryhtyi Kellokoskella saattamaan käytäntöön ideoitaan hyvästä inhimillisestä hoidosta ja matkoillaan Saksassa Guterslhon mielisairaalassa oppimiansa työhoidon menetelmiä. Yhteistyössä samaan aikaan Kellokoskella aloittaneen ylilääkäri Aarne Saarisen ja muun henkilökunnan kanssa he panivat sairaalassa toimeen monia uudistuksia, jotka näyttivät mallia Suomen psykiatrisen sairaanhoidon muutokselle. Esimerkkinä tästä on laitoksen pakkopaitojen polttajaiset Annan aloitteesta – Kellokosken sairaala luopui niistä ensimmäisenä mielisairaalana Suomessa.

”[P]otilaita on yksilöinä kunnioitettava, heille on tarjottava hyödyllistä tekemistä miellyttävässä ja kauniissa ympäristössä, hyvät hygieeniset olosuhteet ja ammattitaitoinen hoitohenkilökunta. Potilaiden eristämiset ja erilaiset pakkohoidot olivat olleet siihen asti yleisiä. Niistä Anna halusi päästä eroon. Hän järjesti avohoitoa, laajensi potilaiden liikkumatilaa ja tuhosi siinä sivussa mm. laitoksen pakkopaidat. Toisaalta hän uskoi hyvin tehyläisittäin, että ammattitaitoinen ja jaksava henkilökunta on tärkeä osa hoidon onnistumista ja parantumista. Henkilöstön hyvinvointi koitui aina potilaiden parhaaksi.” (Tehy 2/1998: Patsas sairaanhoitajalle – arvostusta hoitotyölle.

Annan sitkeyden ansiosta sairaalaan saatiin posliiniset astiat ja kunnolliset ruokailuvälineet pelkän alumiinikulhon ja lusikan sijaan, talonpoikaistyylisiä huonekaluja, päivähuoneisiin radiokaiuttimet ja omat kaapit ja lipastot jokaiselle potilaalle. Vain aitojen rajaaman pihan sijaan potilaat pääsivät nyt liikkumaan koko Kellokosken alueella. Sairaalan seinille hankittiin taidemaalauksia ja -tekstiilejä, muun muassa ryijyjä. Myös monet potilaat tekivät taidetta ja ryijyjä, joihin Anna haki malleja potilaiden kanssa muun muassa Kansallismuseosta. Anna uskoi vahvasti mielekkään toiminnan ja hyvinvointia tukevien olosuhteiden edistävän potilaiden hyvinvointia ja toipumista.

Patsashanke

Pakalénin lisäksi patsas on kunnianosoitus sairaanhoitotyölle ja sen arvoille sekä psykiatrisen sairaanhoitotyön kehittymiselle ihmisyyttä kunnioittavammaksi. Patsaan paikaksi valittiin Kellokosken psykiatrisen sairaalan puisto. Puistoalueella sijaitsee myös sairaalan potilaan, Kellokosken prinsessana tunnetun Anna Lappalaisen muistomerkki Prinsessa-monumentti, jolla kunnioitetaan psykiatrisen sairaalan potilaita.

Tehy keräsi Pakalénin patsasta varten varoja kansalaiskeräyksellä. Liiton hallitus päätti lahjoittaa vähintään 100 000 markkaa maksavan patsashankkeen alkupääomaksi 30 000 markkaa. Patsaan suunnittelivat latvialaiset kuvanveistäjät, äiti ja poika Vija Mikane ja Oskar Mikans. Aloitteen hankkeelle teki Psykiatrian yhteistyö ry, käytännön kansalaiskeräyksen hoiti Tehy ja hankkeessa mukana oli myös Kellokosken sairaala.

Pronssinen Anna Pakalénin näköispatsas paljastettiin kesäisen juhlallisesti 12.6.1998 Kellokosken sairaalan puistossa. Paikalle olivat saapuneet muun muassa rouva Tellervo Koivisto, Latvian suurlähettiläs Alberts Sarkanis, Kellokosken ruukin viimeinen patruuna Totte Carlander-Reuterfelt, Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola, suuri joukko Pakan tunteneita paikallisia sekä monia sairaalan silloisia ja entisiä potilaita ja työntekijöitä. Tilaisuudessa esiintyivät Sairaanhoitajalaulajat Hanna-Leena Akkasen johdolla ja puheet pitivät Tehyn puheenjohtaja Laitinen-Pesola ja varapuheenjohtaja Arja Eeva.

Artikkelin lähteenä on käytetty Tehy-lehtiä ja muita Tehyn arkistoaineistoja sekä SKS:n Kansallisbiografian artikkelia Anna Pakalénista.